Osakemarkkinoiden ollessa energiakriisin ja Kiinan talouskasvun merkittävän hidastumisen takia hermostuneessa tilassa on luonnollista harkita sijoitussalkkunsa riskien pienentämistä. Salkun riskiä voi vähentää monella tavalla, ja tässä Saxon alun perin englanniksi julkaisemassa artikkelissa käydään nyt läpi muutamia suosituimpia keinoja, mukaan lukien uutena menetelmänä kaupankäynti markkinatakaajien osakkeilla.
Vastuuvapauslauseke: Hinnanerosopimukset (Contract For Difference, CFD) ovat monimutkaisia sijoitusinstrumentteja, joihin liittyy vipuvaikutuksesta johtuen merkittävä nopeiden tappioiden riski. Niinpä 65 % piensijoittajista jää tappiolle tämän tarjoajan CFD-kaupoissa. Selvitä itsellesi, ymmärrätkö CFD-sopimuksen, valuuttasijoituksen tai minkä tahansa muunkin sijoitustuotteen toimintaperiaatteen ja onko sinulla varaa ottaa sijoituksesi menettämisen riski.
Asiakas vastaa aina itse sijoitustoimintaansa liittyvistä veroseuraamuksista ja niiden selvittämisestä. Eri rahoitusvälineiden verokohtelu vaihtelee ja määräytyy kunkin asiakkaan yksilöllisten olosuhteiden mukaan. Asiakkaan tulee huolellisesti perehtyä kunkin rahoitusvälineen ajantasaiseen verokohteluun ennen sijoituspäätöksen tekoa ja tarvittaessa kääntyä oman veroasiatuntijansa puoleen veroseuraamusten varmistamiseksi.
Erityisesti on syytä huomata, että tietyt rahoitusvälineet (kuten hinnanerosopimukset eli CFD-tuotteet, OTC-johdannaiset jne.) voivat olla tuloverolain mukaan verotettaville asiakkaille (esimerkiksi henkilöasiakkaat) verotuksellisesti epäedullisia, sillä näistä rahoitusvälineistä saatu voitto on lähtökohtaisesti aina veronalaista pääomatuloa, mutta niistä aiheutuneet tappiot eivät ole välttämättä verotuksessa vähennyskelpoisia.
Ottaen huomioon meneillään olevan globaalin energiakriisin ja sen mahdolliset inflaatio- ja korkoseuraukset, on syytä käydä läpi erilaisia strategioita, joilla sijoitussalkkua voi suojata ja sen riskiä vähentää. Saxo on yli kuukauden varoitellut useissa osaketutkimustiedotteissa osakkeisiin kasautuvista riskeistä ja käsitellyt markkinatakaajien käyttöä suojauksissa (Siirry Saxo Bankin artikkeliin). Mutta ennen sijoittajille tarjolla olevien strategioiden läpikäyntiä on syytä asettaa aihe oikeaan asiayhteyteen.
Useimmilla sijoittajilla on salkussaan vain noin 3–10:ä eri osaketta, jolloin hajauttamisen avulla saatu suoja markkinariskiltä jää varsin vähäiseksi. Tarkastellaan esimerkiksi vihreän siirtymän osakekoria, johon on koottu vihreään siirtymään liittyvää tuottoa ja riskiä 40 eri osakkeen voimin. Korin beta -kerroin suhteessa MSCI World -indeksiin on 1,33 mitattuna viikoittaisilla noteerauksilla viimeisten kuuden vuoden ajalta; toisin sanoen, jos osakekurssit laskevat globaalisti 10 %, tämä salkku putoaa keskimäärin 13,3 %. Monilla piensijoittajilla sen sijaan on salkussaan vain 10:ä osaketta tai vielä vähemmän, jolloin betaksi suhteessa kansainvälisiin osakemarkkinoihin tulee ehkä 1,5 tai jopa 2. Jos maailman osakemarkkinat tekevät 20 %:n korjausliikkeen, salkun arvosta häviää kenties 30–40 %. Ongelmallista on se, että monella ei juuri ole varaa kärsiä merkittäviä tappioita, mikä helposti johtaa uusiin heikkoihin päätöksiin.
Tehokkain ja yksinkertaisin tapa vähentää markkinariskiä on kasvattaa käteispositiota myymällä muita positioita. Käteispaino kuitenkin edellyttää oikeaa ajoitusta ja siihen liittyy eri positioiden pienentämisestä aiheutuvia kustannuksia. Toiseksi sijoittajan on aina harkittava, milloin taas ostaa lisää arvonnousun hyödyntämiseksi, ja täydellinen ajoitus on yleensä liki mahdotonta. Käteispainon arvopotentiaali piilee siinä, että se ei vaadi mitään monimutkaisia instrumentteja, kuten futuureja tai optioita.
Finanssimarkkinoilta ei saa juuri mitään ilmaiseksi, mutta hajauttaminen useisiin eri osakkeisiin ei sentään maksa juuri mitään. Hajauttaminen vähentää kokonaisuutena salkun arvonheilahteluja ja pienentää yksittäisen osakkeen kurssimuutosten vaikutusta. Uuden osakkeen lisäämisestä saatava rajahyöty kuitenkin pienenee merkittävästi, kun salkussa alkaa olla noin 20–40 osaketta. Monella piensijoittajalla ei ole aikaa tai varoja hajauttaa sijoituksiaan yli 30 osakkeeseen. Siinä tapauksessa toiseksi paras vaihtoehto on ostaa osuuksia MSCI World -indeksiä seuraavaan ETF-rahastoon tai useisiin eri omaisuuslajeihin sijoittaviin ETF-rahastoihin sekä siinä sivussa vielä muutamia osakkeita. Tällä tavoin beta-kerroin saadaan painettua lähelle yhtä (siis lähelle osakemarkkinariskiä) ja samalla haetaan muutamalla osakkeella lisätuottoa.
Hajauttamisen tulisi olla jokaisen sijoittajan ykköskeino vähentää riskiä, mutta jäljelle jää yhä markkinariski. Jos osakemarkkinoiden näkymät alkavat energiakriisin, Kiinan talouden hidastumisen, taantumariskien tai jonkin muun syyn takia huolettaa, aina voi pienentää omaa markkinariskiään. Seuraavaksi käydään läpi neljä eri tapaa vähentää markkinariskiä.
Yksinkertaisin tapa pienentää markkinariskiä on shorttaus eli lyhyeksi myynti isoon osakeindeksiin sidotuilla futuureilla. Runsaasti eurooppalaisia osakkeita omistavalle eurooppalaiselle sijoittajalle luonnollisia valintoja ovat STOXX 50- tai STOXX 600 -indeksiin sidotut futuurit. Moni piensijoittaja ei osaa laskea salkkunsa beta-kerrointa, jolloin yksinkertaisinta on punnita omaa alttiuttaan markkinoiden muutoksille. Esimerkiksi STOXX 50 Dec21 -futuurin (Saxon kaupankäyntitunnus FESXZ1) sopimuskoko on 10 kertaa kohdeindeksin pisteluku, 6.10. tarkistetuilla kursseilla noin 39 625 € (STOXX 600 -futuurille 22 270 €). Jos sijoittajan salkussa on osakkeita 100 000 €:n arvosta, yhden STOXX 50 -futuurisopimuksen shorttaus pienentää markkinariskiä 40 %, koska nettoriski on nyt 100 000 € – 39 625 €.
(Artikkeli jatkuu)
Futuurien shorttauksessa on monien piensijoittajien kannalta kaksi ongelmaa. Niiden rahoittaminen maksaa, koska futuurien avaaminen varaa vakuusarvoa (margin), ja toiseksi sopimusten koko tekee hankalaksi pienentää riskiä sopivan pienin pykälin. Tästä syystä jotkut turvautuvat indeksiä seuraavien hinnanerosopimusten shorttaukseen (Saxon tunnus STOXX 50 -indeksiin sidotulle sopimukselle: EU50.I), koska niiden nimelliskoko on pienempi, mutta tämä helpotus toisaalta myös maksaa enemmän. STOXX 50 -indeksiä seuraava CFD-sopimus antaa sijoittajalle mahdollisuuden shortata yhden kohde-etuuden hinnan verran, jolloin nimellinen riski on 3 963 € eli kymmenesosa futuurisopimuksen arvosta.
Futuurien ja CFD-sopimusten shorttauksessa on se selkeä etu, että ne ovat sijoitusammattilaisten kielellä delta yksi -tuotteita, toisin sanoen ne pienentävät välittömästi riskiä, koska ne seuraavat suoraan kohdeindeksiä, eli delta-kerroin on yksi.
Optiot ovat instrumentteja, jotka antavat sijoittajalle oikeuden mutta ei velvollisuutta ostaa kohdeinstrumentti tai myydä se tietyllä hinnalla tiettynä tulevana ajankohtana. Optiot muistuttavat vakuutuksia siinä mielessä, että sijoittaja maksaa tästä oikeudesta preemion. Sijoittaja pystyy välittömästi pienentämään osakkeisiin liittyvää riskiään ostamalla myyntioptioita (oikeuksia myydä kohdeinstrumentti) siten, että myyntihinta (strike) on sovittu lähelle kohdeinstrumentin markkinahintaa (at-the-money).
Ajatellaan, että sijoittajan osakkeet ovat vuoden lopussa miinuksella. Hän voi ostaa myyntioption, joka on sidottu S&P 500 -indeksiin, mutta näiden optioiden sopimuskoko on 100 kertaa alla oleva kohde-etuus, joten S&P 500 -optiot ovat monen piensijoittajan ulottumattomissa. Onneksi on olemassa kuitenkin erittäin likvidejä S&P 500 -indeksiin ja muihinkin indekseihin sidottuja ETF-rahastoja, joilla on myös likvidit optiomarkkinat. Esimerkiksi suosittu 17. joulukuuta erääntyvä SPDR S&P 500 ETF Trust (Saxon tunnus: SPY:arcx) myyntihinnalle 428 (Pre-market -hinta) maksoi 12,86 dollaria 6.10.2021 ja maksaa luultavasti yli 15 dollaria nykyisillä S&P 500 -futuurien hinnoilla; tämä tekee 3,5 %:n preemion, eli markkinan on tultava alas enemmän kuin 3,5 %, jotta option myyntihinnalla saa etua erääntymispäivän markkinahintaan nähden. Tämän ETF-rahaston myyntioption kerroin on 100, toisin sanoen myyntioption antama alla oleva riski on 42 800 dollaria, mikä on jälleen useimpien piensijoittajien mahdollisuuksiin nähden melko paljon.
Markkinahinnan tasalle (at-the-money) hinnoitellun myyntioption vaihtoehtona on ostaa sen sijaan myyntioptio ns. out-the-money, eli sovittu myyntihinta on kohde-etuuden nykyhintaa pienempi. Tämä on järkevää, jos sijoittaja 1) haluaa maksaa pienemmän preemion ja 2) pystyy hyväksymään, että kurssit laskevat vielä lisää tiettyyn hintaan X saakka, josta alkaen sijoittaja haluaa suojata sijoituksensa.
Kolmas ja viime vuosina suosiota saanut tapa suojautua markkinariskiltä on VIX-futuurin ostaminen. Monet piensijoittajat hankkivat tällaisen suojauksen ostamalla ETN-tuotteita, joiden kohde-etuutena on VIX-futuureja. Sijoittaja ei kuitenkaan pysty pienentämään riskiä näillä tuotteilla lineaarisesti samaan tapaan kuin osakeindekseihin sidotuilla futuureilla, koska volatiliteetti yleensä vaihtelee huippuarvojen ja tasaisempien jaksojen välillä, ja rauhallisina jaksoina ETN-tuotteita jatkuvasti jatketaan uusilla VIX-futuureilla vanhojen erääntyessä. Kun VIX-futuurien käyrä on nousussa, ETN:ään ostetaan jatkuvasti pitkää volatiliteettiriskiä korkeaan hintaan, minkä jälkeen sitten ”lasketaan alamäkeä” ja kirjataan tappiota hinnanlaskun takia. Siksi näiden strategioiden tuotto-odotus on tyypillisesti negatiivinen (ks. alla oleva käyrä, Lyxor ETF S&P 500 VIX Futures Enhanced Roll) lukuun ottamatta ajoittaisia massiivisia nousupiikkejä, kun volatiliteetti nousee huippuunsa isojen myyntimäärien seurauksena.
Lähde: Saxo Group
Annualisoitu tuotto on ollut vuoden 2018 alusta tähän päivään 2,8 %, eli tämä on se annualisoitu preemio, jolla voi suojautua pahan päivän häntäriskiltä. Pandemian alkuvaiheessa ETN nousi 253 % ja antoi hyvän suojan osakkeiden nopealta kurssilaskulta. Keskeistä on ymmärtää, että pitkän aikavälin volatiliteettistrategioilla saatava suoja on heikosti ennakoitavaa, toisin kuin osakeindeksifutuurien shorttauksessa, ja että niiden tuotto-odotus on negatiivinen.
Futuurien shorttaaminen edellyttää taitavaa ajoitusta ja satunnaista arvausta parempaa käsitystä tulevasta markkinariskistä. Ostetut myyntioptiot tai VIX-futuurit ovat kummatkin käyttökelpoisia häntäriskiltä suojautumiseen, mutta niiden tuotto-odotus on negatiivinen. Saxo kertoi jokin aika sitten kahdessa tutkimustiedotteessaan (Tail-hedging with market makers ja Equity correction and tail-hedging with market makers), mitä etuja pörssinoteerattujen markkinatakaajien omistamisella on suojausvälineinä. Niillä ei tyypillisesti ole mitään korrelaatiota globaaleihin osakemarkkinoihin ja ne pärjäävät hyvin kaikkein stressaavimpinakin pörssipäivinä, koska markkinatakaajilla on luonnostaan ”longina” volatiliteetti ja ne keräävät lisätuottoa rajujen hintavaihteluiden aikana, koska niille maksetaan preemiota markkinoiden likviditeetin ylläpitämisestä. Vieläkin tärkeämpää on markkinatakaajien positiivinen liukuma ajan yli johtuen siitä, että finanssimarkkinoiden volyymi yleensä kasvaa ajan mittaan. Maailmassa on vain kaksi pörssinoteerattua puhdasta markkinatakaajaa: Virtu Financial (VIRT:xnas) ja Flow Traders (FLOW:xams).
Samaan tapaan kuin VIX-futuureja hyödyntävät pitkät eli ostetut volatiliteettistrategiat, markkinatakaajien ostaminenkaan ei ole riskintorjunnan näkökulmasta mitään eksaktia tiedettä, koska ne eivät seuraa globaaleja osakemarkkinoita. Long-positiot markkinatakaajien osakkeissa soveltuvat sijoittajille, joita kiinnostaa ainoastaan häntäriskiltä eli osakkeiden laajamittaiselta kurssilaskulta suojautuminen.
Artikkeli on julkaistu alunperin englanniksi Saxo Bankin sivuilla, ja löydät sen täältä.
